Koska tarkoitukseni on mahduttaa elämä, ainakin hetkellisesti, yhteen rinkkaan, Matka-Akan valmistelut suureen seikkailuun ei voi olla vain reittisuunnittelua ja säästämistä. Se on myös raakaa raivausta.
Vaikka muistot painavat fyysisesti aika vähän, henkinen painolasti on tonneja. Tämän takia päätin, että parasta on aloittaa hankalimmasta.. Niinpä kohteena on siis kaikkein vaikein: muistolaatikot ja miten tehdä inventaario muistoihin
Niin kuin viime postauksessani kerroin, istuin hiihtolomalla olohuoneen lattialla ja ympärilläni on 30-40 vuotta (ja hieman enemmänkin) elämää erilaisista muistolaatikoista. Lasten ensimmäisiä piirustuksia, haalistuneita valokuvia omasta, vanhempien ja isovanhempien elämästä sekä päiväkirjoja, joihin on vuodatettu nuoruuden tuskaa. Sydäntä särkee ja samalla ahdistaa.
Kuinka pääsin siihen pisteeseen, että istuin ystäväni mökin rannassa, pimenevässä talvi-illassa polttamasta valokuvia?
Luopujan muistilista
🌹Muisto ei asu tavarassa
Esine on kuin ankkuri. Jos heität pois lapsen piirustuksen tai isoäidin nuoruuden kuvan, et heitä pois sitä hetkeä, kun hän oli pieni tai rakkauttasi edesmenneeseen. Muisto säilyy sinussa, vaikka hylly tyhjenee.
🌹Jätä muistot näkyville
Ennen poisheittämistä tai luopumista anna muistoesineiden olla esillä. Älä sulje niitä komeroon tai kellariin. Katsele niitä, kosketa, pysähdy muiston äärelle. Anna muostoesineelle aikaasi ja tilaasi.
Ennen hiihtolomaa iso kasa erilaisia muistoja lojui pari kuukautta asuntoni lattialla. Purin kasaa vähitellen. Katselin, kompastelin, kiroilin, hermostuin, siirsin pois tieltä, ihastelin. Lopulta päädyin luopumaan osasta valokuvista ja muistoista. Olin hengaillut niiden kanssa tarpeeksi.
🌹 Pidä välillä taukoa
Inventaario ei ole vieläkään ihan loppunut. Pidän hetken tauon. Laitoin laatikot sängyn alle. Päätin että otan ne esille kesän alussa.
Muistojen läpikäynti on henkisesti raskasta eikä sitä jaksa pitkiä aikoja kerrallaan. Onneksi minulla on vielä reilut kaksi vuotta, tarkalleen ottaen 818 päivää siihen, että asunnon pitää olla tyhjä.
Mutta sen opin että muistojen perkauksen kanssa ei kannata kiirehtiä. Uskon, että kun antaa asialle aikaa ja antaa prosessin kulkea omalla painollaan, luopuminen ei ole niin tuskaista.
Siltikään en suosittele sitä komeroa tai kellaria. Ota lomaa muistoista niin että ne ovat kuitenkin sen verran lähellä että kun inspiraatio perkaukseen iskee, voit ottaa muistolaatikot nopeasti esille.
🌹 Digitoi “Ihan kivat”
Kaikkea ei tarvitse säästää fyysisesti. Joistain voi ottaa kuvan, jos pelkää että unohtaa. Pilvipalvelun syövereihin voi dumpata asioita, jotka jostain syystä on listalla “haluan säästää/muistaa” mutta eivät ylitä kuitenkaan sydäntä sykähdyttävän rajaa.
🌹Anna eteenpäin
Toisinaan vanhat lelut, tavarat tai vaikkapa kirjeenvaihdon voi lahjoittaa museoon tai arkistoon.
Itselläni oli mummini ja äitini vanhat nuket. En uskaltanut niitä pitää kauheasti esillä, että omat lapseni eivät leikkisi niillä. Päädyin lahjoittamaan ne Aira Samulinin nukkemuseoon Hyrsylän mutkaan.
Suomalaisen Kirjallisuusseuran SKS:n arkisto on kiinnostunut erilaisista arkisista muistoista. He saattavat olla kiinnostuneita juuri sinun menneisyytesi tai esi-vanhempiesi suht yhtenäisestä kirjeenvaihdosta tai päiväkirjoista. Lisätietoja SKS:n palvelusta yhtenä vaihtoehtona löydät tästä.
Muistot voivat olla taakka sinulle, mutta aarre jollekulle toiselle. Kierrätä eteenpäin, erilaiset hyväntekeväisyys kirpputorit, päiväkodit tai muut toimijat ottavat iloiten vastaan hyväkuntoisia leluja, vaatteita ja tavaroita.
🌹 Testaa tunne: Tuoko tämä iloa vai syyllisyyttä?
Pidä esinettä kädessäsi.
☀️ Jos se tuo hymyn -> Mieti, mahtuuko se mukaan tai haluanko sen säästää
😫Jos se tuo huonon omantunnon tai muuten vain epämiellyttävän olotilan (esim. keskeneräinen käsityö tai päiväkirja, jota et uskalla lukea) -> Päästä irti. Et tarvitse syyllisyyttä matkavarusteeksi.
🌹 Säästä vain “Timantit”
Valitse valokuvista kaikkein herkin otos, piirustuksista se kaikkein kaunein, leluista se tunnerikkain
🗑️ Jos säästät kaiken, mikään ei ole arvokasta.
💎Jos säästät vain parhaat, niistä tulee aarteita.
🌹Pidä polttajaiset
Jos jonkin kirjeen, valokuvan, päiväkirjan roskiin heittäminen ei tunnu kivalta, muista että kaikki pyhinä pidetyt asiat yleensä poltetaan.
Tulen äärellä vanhoista tuskista ja menneestä luopuminen on voimakas, puhdistava rituaali. Se tekee tilaa uudelle tarinalle ja uusille muistoille.
Olen polttanut päiväkirjani Oulussa asuessani, koska ne olivat menneet homeeseen. Nyt poltin valokuvia. Voin kertoa että se on terapeuttista.
Lopulta kyse ei ole kuitenkaan siitä, mitä heitän pois, vaan siitä, mitä teen sillä tilalla, joka vapautuu. Unelmieni seikkailut ja erilaisten merien tuulet vaativat kevyen lastin. Mitä sinun olisi kaikkein vaikeinta jättää taaksesi, jos jatkaisit polkusi taivallusta vain yhdellä repulla? Mitä tahtoisit ehdottomasti kantaa mukanasi?
Matka-Akan Päiväkirja 