Olen elänyt suhteellisen liikkuvaa elämää alusta pitäen. Olin n. kuukauden vanha kun muutin ensimmäisen kerran Kuopiosta Nurmekseen tammi-helmikuun hujakoilla 1979.
Nurmeksessa asuimme pari vuotta, kahdessa eri osoitteessa. Isän työn perässä muutimme Ouluun 1980 kesällä ja siellä aloitin myös koulun. Kävin ekan luokan Nuottasaaren ala-asteella. Oulussa ehdimme asua kahdessa eri osoitteessa Tuirassa ja keskustassa.
1986 muutimme Vaasaan. Täällä viivyin mielestäni liiankin pitkään ja hartaasti, vaikka asuimme kolmessa eri osoitteessa, keskustassa, Palosaarella ja keskustassa. Halu muuttaa oli valtava. Toki siihen vaikutti teiniakan levoton mieli. Kirjoitin ylioppilaaksi 1997 ja päätin, että nyt lähden niin kauas kuin pippuri kasvaa.
No sen pippurin kasvupaikan löysin Joutsenosta lukuvuodeksi 1997-1998. Minusta oli hassua ajatella että ensin olin asunut n. 80km päässä Uumajasta ja sitten päädyin 80km päähän Viipurista. Kaksikymppiselle akan-alulle se oli aikamoinen harppaus kotioloista ulkomaailmaan.
Halusin opiskella ortodokseksi kanttoriksi. Kyseiselle linjalle silloiseen Joensuun yliopistoon (nyk. itä-Suomen yliopisto) oli haku vain parillisina vuosina, siksi olin pakotettu tekemään tällaisen “huimapäisen” ratkaisun muuttaessani itärajalle. Joutsenon vuosi kerrytti osoitelistaani yhdellä osoitteella.
Pääsin Joensuuhun opiskelemaan ja muutin ortodoksiselle seminaarilla elokuussa 1998. Opiskelin ja vietin railakasta opiskelija elämää Ilosaarirockin, Jokelan, Kerubin ja BePopin kera. Ensimmäisen nomadimatkani tein ystäväni Antin kanssa syksyllä 1999. Toki se kesti vain viikon, mutta yksillä alushousuilla, passilla ja hammasharjalla ei pitkään maailmalla viihdy. Päädyimme muutaman tequilan jälkeen Madridiin ja sieltä eri kiemuroiden kautta takaisin Suomeen. Siitä ei tässä sen enempää. Mität uolla retkellä tapahtui? Siihen tarinaan löydät oven tästä. Joensuusta sain matkalaukkuun yhden uuden osoitteen.
2001 muutin pääkaupunkiseudulle erään ihanan pojan perässä. Alkuun asuin Vantaalla vanhempieni luona. Siitä kuukaudesta sain mukaani yhden osoitteen ihan vain siksi, että olin virallisesti kirjoilla heidän luonaan.
Hermot ei kestänyt kuukautta kauempaa vanhempien kanssa. Päädyimme tämän ihanan pojan kanssa muuttamaan yhteen omaan kotiin Espoon Olariin. Kymmenen kuukauden Espoossa asumisen jälkeen muutimme Kirkkonummelle kesällä 2002, menimme elokuussa naimisiin, saimme ensimmäisen lapsemme kesäkuussa 2003 ja mukaan tarttui kaksi eri osoitetta.
Valmistuin Joensuun yliopistosta teologian maisteriksi 2004. Muutimme Kirkkonummelta Ouluun kesällä 2005 päästessäni ensimmäiseen viralliseen kanttorin virkaani. Kakkonen ja kolmonen syntyivät Oulussa vuosina 2006 ja 2008. Lisäksi ostimme paritalon puolikkaan keväällä 2006. Näytti vahvasti siltä että Matka-Akan liikkuminen pysähtyy ja elämä vakiintuu.
Mutta niin ei käynyt, vaikka oikeasti näin ajattelin.. tai ainakin yritin ja suunnittelin..
Erinäisten haasteiden takia työskentely Oulun ortodoksisessa seurakunnassa alkoi käydä tukalaksi. Vaasan kanttorin paikka tuli auki ja hain sitä. Heinäkuussa 2013 muutimme Vaasaan. Uusinta kierros Oulussa kerrytti osoitteita kaksi kappaletta vuosilta 2005-2013. Se täytyy kuitenkin mainita, että ensimmäinen osoite Kirkkonummelta Ouluun muuttaessa oli sama, kuin se, mistä itkien muutin Vaasaan vuonna 1986.
Ja tosiaan, historia toistaa itseään, olin muuttamassa jälleen Oulusta Vaasaan..
Vaasassa muutimme lapsinemme samaiseen osoitteeseen mihin muutin Oulusta 17 vuotta aiemmin. Tätä hassua yhteensattumaa, että muuttoa Vaasaan varjosti suru äitini kuoleman takia. Hän menehtyi syöpään Oulussa toukokuussa 2013. Ensimmäinen työtehtävä Vaasassa olisi ollut äitini hautaus, mutta TES:n mukaan lähimmäisen hautajaispäivä on vapaa. Tästä surullisesti alusta minulla alkoi viisi vuotinen työrupeama Vaasan ortodoksisessa seurakunnassa.
Yhteinen taivallus tämän edellä mainitun ihanan pojan kanssa ja lasteni isän kanssa päättyi elokuussa 2017. Muutin pois asunnostamme ja aloittelin uutta, outoa elämää uudessa kodissa.
Tammikuussa 2018 aloitin uuden suhteen 🥸 kanssa. Hän majoittui silloin Vaasan Gerbyssä, jonne minäkin raahasin kimpsuni ja kampauni sekä lapseni kesällä 2018. Lapset olivat meillä kaksi viikkoa kuukaudesta. Lasten ollessa isällään, asuimme 🥸 kanssa osittain Ruissalossa asuntoautossa. Olin hakenut ja saanut kahden vuoden opintovapaan elokuussa 2018. Ryhdyin opiskelemaan folkloristiikkaa Turun yliopistossa.
Jälleen kerran elämä hieman heitteli. Asunto jossa olimme Gerbyssä saaneet asua 🥸 kanssa lähti asunnon omistajan hallintaan talvella 2020-2021. Näin jouduimme muuttamaan, tällä kertaa Vaasan keskustaan tammikuussa 2021. Alkuun taas vaikutti siltä että, jospa nyt pysytään tässä kunnes lapset lentää pesästä..
Elämä ei aina kuitenkaan ihan mene niin kuin ajattelee. Isäni kunto romahti pitkäaikaisen sairauksien myötä kesällä 2022 ja päädyin ryhtymään isäni omaishoitajaksi tammikuusta 2023. Halusin asua isän kanssa lähekkäin, vaikkakaan ei ihan samassa asunnossa. Sopivanlainen asuntosysteemi löytyi Melaniemeltä, jonne muutimme jouluna 2022.
Isäni kuoli syyskuussa 2023, otin eron kaikenlaisten syiden takia 🥸:sta ja muutin pois Melaniemeltä Palosaarelle toukokuussa 2024. Olin jälleen uudenlaisen elämän alussa. Tässä samassa hötäkässä esikoiseni muutti omilleen ja kakkonen muutti isänsä luokse. Jäin kolmosen kanssa kahden.
Vaikka Palosaari on vain puolentunnin kävelymatkan päässä keskustasta, tunsin autottomana itseni aika yksinäiseksi niinkin kaukana keskustasta. Haaveilin erilaisista kahviloista ja kuljeskelusta torilla katsellen ihmisiä. Myös se, että tuijottelin taloa, jossa olin asunut vuosina 1988-1990 tuntui jokseenkin siltä, että historia toistuu ja toistuu ja toistuu… Näiden haaveiden ja mielikuvien myötävaikutuksesta muutimme kolmosen kanssa keskustaan jouluna 2025.
Osoitteita Vaasan toiselta kierrokselta on kertynyt tähän mennessä seitsemän. Kaiken kaikkiaan osoitteita on ollut 23, kaupunkeja yhdeksän (11 jos lasketaan Oulu x 2 ja Vaasa x 2). Koska olen nyt 47, keskimääräinen asuminen yhdessä osoitteessa on ollut n. kaksi vuotta.
Nyt olen ajatellut (en uskalla enää päättää) että tässä asun matkaani saakka eli vielä 847 päivää. Sen jälkeen voisin ainakin hetken olla vailla vakinaista osoitetta.
Matka-Akan Päiväkirja 